Kyläläinen
Martta Oinas-Panuma, Pudasjärvi
”Olen Martta Oinas-Panuma ja paljasjalkainen pudasjärveläinen. Asun Pudasjärven Panumalla, missä olen myös syntynyt, ja mikä on kotipaikkani. Olen perheenäiti, minulla ja miehelläni on kolme lasta. Olen paikallislehti Iijokiseudun päätoimittaja ja ollut siellä töissä joulukuusta 2011 asti. Päivätyöt menevät kiireisesti paikallisuutisten parissa. Olen koulutukseltani filosofian maisteri, pääaineenani oli suomen kieli. Olen vähän tämmöinen akateeminen maalainen.
Me olemme paluumuuttajia, eli minä ja minun mieheni olemme molemmat Pudasjärveltä kotoisin. Asuimme Oulussa, ja saimme ensimmäisen lapsemme siellä. Meillä ei ollut mitään vakituista ja pakottavaa syytä jäädä Ouluun. Sitten tuli Iijokiseudun päätoimittajan paikka auki, hain sitä ja sain sen. Silloin muutimme tuonne Pudasjärven keskustaan, Kurenalle. Kurenalus on Pudasjärven keskustaajama. Se on vähän niin kuin yksi kylä muitten joukossa, ei se ole sen kummempi. Siellä on vain vähän paremmat palvelut.”
Kylien Pudasjärvi
”Oikeastaan ainut ajatus oli, että jos asetutaan Pudasjärvelle asumaan, niin tullaan sitten tänne Panumalle. Koska täällä ei ollut asunnoista valmista tarjontaa, niin ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin alkaa rakentaa taloa. Me sitten rakensimme tänne talon, johon muutimme vuoden 2014 keväällä. Talomme on Oinas-Panuman suvun mailla. Minulla menee puoli tuntia työmatkaan. Nykyaikana harvassa kaupungissa pääsee puolessa tunnissa töihin.”
”Suhteeni Pudasjärveen on aika lämmin. Vähän pakostakin, kun täällä kerran ollaan, täytyy sillä tavalla ajatella. Se on minun kotini. Sieluni on täällä. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä – kun vain katsoo ikkunasta ja tuntee olevansa kotona. Varsinkin täällä Panuman kylällä. Minulla on ollut täällä hirveän ihana lapsuus, on ollut leikkikavereita ja olen saanut juosta metsiköissä, uida järvessä ja olla tuossa läheisessä Kipinän kyläkoulussa, jossa vanhemmat lapsenikin nyt ovat.
Täällä näitä kyliä on niin monta ja ne ovat tosi erilaisia. Mehän puhummekin ihan eri tavalla eri puolilla Pudasjärveä. Itäisten ja läntisten murteiden rajahan menee Pudasjärven läpi, mikä tarkoittaa sitä, että minä täällä Panumalla puhun ihan eri tavalla kuin joku vaikka Puhoksella. Itäpuolella puhutaan itämurteitten ja Kainuun murteen suuntaan. Me täällä länsipuolella puhutaan tosi oululaisittain. Ihmiset vaikuttavat erilaisilta varmaan myös sen takia.”
Panuman tyttöjä
”Meillä on edelleen hyvin elinvoimainen porotila. Tällä hetkellä veljeni on se poroyrittäjä ja kun me asumme tässä näin lähekkäin, niin käytännössähän me olemme poroaidan sisällä. Poroja, lampaita ja kanoja hoidellaan aina kun on tarvista. Panuma on yksi perinteisiä, vanhoja porokyliä.
Panuman kylä on keskittynyt pitkälti Panumajärven rannalle. Meidänkin suvullamme on ollut siinä oma paikka. 1920-luvulla Panuman kylä on palanut, myös meidän sukumme talo. Minun pappani pappa, Lars Petter ”Laase” Oinas-Panuma on perimätiedon mukaan sanonut, että toista kertaa meidän talomme ei pala kylän mukana ja on sitten rakentanut uuden talon tänne toiselle puolelle Panumanojaa. Meidän sukumme on asunut tässä samalla paikalla vuosikymmeniä. Panumalla oli vain yksi tie, Panumantie, joka menee Panumajärven rantaan. Kaikki tiet, jotka siitä haarautuivat, olivat myös Panumanteitä. Se alkoi pikkuhiljaa aiheuttaa ongelmia, koska tässä yhdessä haarassa alkoi olemaan enemmän ja enemmän taloja. Niin sitten meidän tiellemme annettiin nimeksi Laasenraitti, papanpapan mukaan. Me saimme sen itse valita.”
Meidän sukumme on asunut tässä samalla paikalla vuosikymmeniä.
”Minun pappani, Lauri Oinas-Panuma, Laasen pojanpoika, syntyi joulukuussa 1923. Hänen isänsä oli edellisenä kesänä kuollut. Sukumme on aika pieni. Onkohan meitä nyt 18 Oinas-Panumaa jäljellä, kun pappani kuoli pari vuotta sitten. Onneksi uusiakin on syntynyt. Sukuni on varmaan yksi syy, miksi tämä tuntuu niin rakkaalta paikalta. Että osittain siksikin varmaan olen täällä.”