Merikapteeni
Magnus Slotte, Pudasjärvi
”Minä olen Magnus Slotte. Olen ammatiltani ollut merimies ja merikapteeni. Nyt olen eläkeläinen ja asun täällä Pudasjärvellä. Syy siihen, että olen tänne joutunut, on minun nykyinen vaimoni. Olimme samassa laivassa töissä. Siinä sitten puhkesi ”great love”, joka päättyi siihen, että päätimme muuttaa tänne.
Tämä oli vaimoni suvun talo. Tämä jäi tyhjäksi 1994, kun anoppini kuoli, ja sitten me tulimme tänne. Huomasimme, että tässä on paljon tekemistä, mutta tästä voi tulla ihan hyvä. Se, että olemme viihtyneet täällä jo 25 vuotta kertoo, että siitä tuli hyvä. Kotimme sali on tehty sillä tavalla, että se ensin sisustettiin ja sitten rakennettiin seinät ympärille. Pidän taiteesta ja kyllähän se näkyy. Hyvin harva näistä tauluista ja kartoista on Suomesta ostettu. Olen tuonut ne mukanani.”
”Tämä meidän asuinpaikkamme on mitä mainioin. Olemme lähellä keskustaa, mutta kuitenkin omassa rauhassa. Tästä on lyhyt matka kirjastoon, kirjakauppaan, liikuntahalliin ja uimahalliin. Tämä paikka ratkaisi sen, että tulimme juuri tänne. En usko, että missään muualla olisin voinut ajatellakaan asuvani, kuin veden äärellä.”
Merellä olet vapaa
”Olin töissä merillä yhteensä 34 vuotta, joka minun ikäiselleni ei ole kovinkaan pitkä aika. Lähdin merille aika myöhään, olin vissiin 28-vuotias. Siihen aikaan lähdettiin merille jo 16–18-vuotiaana. Alussa seilasin maailman merillä. Oli oikeastaan pakko, koska et voinut opiskella etkä saada ulos pätevyyskirjojasi ilman valtameripraktiikkaa. Silloin oltiin pitkiä aikoja poissa kotoa. Merenkulku oli muuttunut aikanani jo niin paljon, että ajat satamassa olivat hyvin lyhyitä. Eli minä en ole nähnyt maailmaa, olen nähnyt likaisia satamia. Sain perämiespaikan Silja Linelta vuonna 1979. Se oli onnenpotku, koska pääsin siinä työssä hyvin paljon edistymään. Siinä oli haastetta, ja oli mielenkiintoista ottaa ne haasteet vastaan ja katsoa, mihin se johtaa.”
Kun olet valtamerellä, olet vapaa. Ei ole rajoja vaan kaikki ovat samanarvoisia.
”Se vähän harmittaa, että täällä kukaan ei ymmärrä, mitä merikapteeni oikein tekee. Luullaan, että laivaa ajetaan suurin piirtein samalla tavalla kuin bussia tai junaa. Merellä ei ole teitä vaan sinä valitset itse sen tien. Tietenkin saaristossa ja lähiliikenteessä on väyliä, reimareita ja poijuja. Kun olet valtamerellä, olet vapaa. Ei ole rajoja vaan kaikki ovat samanarvoisia. Heti kun tulet lähelle rannikkoa, alat miettimään, että nyt pitää olla se kirja ja se passi. Mutta siinä merellä, siinä ei ole mitään. Siinä mennään ihan omillaan.”
Outolintu
”Se, mistä minä olen kiinnostunut, on historia, jota olen myöskin opiskellut Helsingin yliopistossa aikoinaan, mutten koskaan valmistunut. Historia on jäänyt harrastukseksi ja se kyllä näkyy myöskin kirjahyllystä. Täytyy myöntää, että en ole täällä saanut oikeastaan miehiin kontaktia, koska se merimieselämä on niille niin vaikea, eikä ole yhteistä juttua. Myöskin tämä minun historiaintressini, eivät he jaa sitä pätkääkään. Joku on sanonutkin, että täällä miehet kiinnostuvat ainoastaan metsätyöstä ja hirven kaadosta. Naiset ovat paljon aktiivisempia, ja ovat mukana kaikenlaisissa asioissa.
Joku sanoi, että minun pitäisi osallistua kunnallispolitiikkaan ja pyrkiä valtuustoon, mutta olen ruotsinkielinen merikapteeni Helsingistä, niin ei minulla ole mitään mahdollisuuksia. Kyllä minä itse uskon, että olen aika outolintu täällä, mutta hyvin olen tullut ihmisten kanssa toimeen. Olen sellainen, joka ei ilmeisesti pelkää kulttuurimuutoksia. Merimieselämä on kuitenkin tuonut täysin vieraita kulttuureja eteeni eikä silloinkaan ole ollut mitään vaikeuksia. En koskaan edes ajatellut, että tässä voisi olla mitään ihmeellistä. Sen kun vain tulee ja rupeaa asumaan täällä. Kyllä se siitä sitten. ”